kylmää hernekeittoa

Illat alkavat olla pimeitä ja viileitä. Tylsyys on pahinta, koska yhteydet on poikki, sähköä ei tule ja pimeässä on hyvin vähän tekemistä.

Kaikki tieto on arvokasta, mutta säästelet silti radion paristoja. Vessanpöntön vesisäilöstä on jo kerätty kaikki vesi talteen, onneksi kunnallinen hätävedenjakelu saatiin tänään käyntiin. Ne, joilla oli bensaa autossa, ovat jo lähteneet jonnekin maaseudulle pakoon.

Ylioptimistinen naapurisi, se sähköjänis, organisoi nopeasti pilaantuvien ruokien soppakeittiön ja kolme päivää olette syöneet taloyhtiön grillikatoksessa yhdessä nyyttikestien tapaan. Kriisitilanne tuntuu pitkittyvän, tämä surkeus on nyt uusi normaali. Kaikkeen tottuu, sanovat.
 
Aikoja sitten loppuneen partioharrastuksen jäljiltä kaivoit varastosta trangian ja polttoainettakin löytyi vielä. Voisit mennä myös liittyä naapureiden seuraan grillikatokseen, jossa poltetaan kaikkea sellaista, mistä halutaan päästä eroon. Siellä jaksetaan vielä laulaa ja tarinoida, luoda uskoa että tästäkin selvitään ja kaikki palaa normaaliksi. Voisit viedä hernekeittopurkkisi sinne ja lämmittää sen elävällä tulella.

Väkeä pihalla on vähemmän kuin vielä eilen.
 
Päätät että on aika säästää resurssejasi. Etupihalla sadevesiviemäri löyhkää, koska väki on keksinyt tehdä tarpeensa sinne. Kärpäset alkavat lisääntyä ja tunkevat tuuletuskanavasta sisällekin. Kyllähän tämä näinkin menee, ajattelet työntäessäsi lusikan kylmään hernekeittoon. Näin tämä menee, suoraan purkista.