Tommi oli aina vähän "camera-shy". Toisaalta hänen seurassaan ei tullut mieleen, että aikaa olisi pitänyt täyttää kuvilla, koska tapaamiset menivät keskustellessa.

On kulunut kuukausi siitä, kun suruviesti tavoitti minut illalla. Ystävämme on jättänyt tämän maallisen ja kulkenut portista, jonka meistä jokainen aikanaan avaa.
Jos minulta kysyttäisiin, missä tutustuin Tommiin niin varsinaista hetkeä olisi vaikea sanoa. Me oltiin luokkakavereita. Sitten kavereita, naapureita, omalla tavallamme luottokumppaneita ja jollain tavalla nörttejäkin.
Tätä kirjoittaessani muistotilaisuus on vielä tulossa ja olen jo rikkonut kaavoihinsa kangistuneen algoritmini etsiessäni musiikista yhteisiä muistoja ja musiikkia joka kertoisi niistä paremmin kuin minä sanoillani pystyn. Joku on aina sanonut asiat paremmin.

You taught me the courage of stars before you left.
How light carries on endlessly, even after death.
With shortness of breath, you explained the infinite.
How rare and beautiful it is to even exist.
Sleeping At Last: "Saturn"